Vedättämisestä

Minulta tiedusteltiin perusasioita vedättämisestä. Samojediaapisessa (niin vanhemmassa punaisessa kuin uudemmassa sinisessä) on hyvää tekstiä aiheesta, kaivakaahan esiin. Myös Siperianhusky rekikoira -kirjassa on yleistä tietoa, jota voi soveltaa myös samojedeihin. Olen koonnut tähän joitain asioita, joista toivon olevan aloittelijalle apua. Kaikki teksti ei ole kirjoista, vaan myös kokemuksesta opittua.

Menohalut
Samojedi on rotumääritelmän mukaan arktinen pystykorva, joka on tarkoitettu seura- ja rekikoiraksi. Monet samojedit ovat nykyisin seurakoiria, jotka eivät opi eivätkä halua vetää. Mutta sitten on ne samojedit, joilla on kovat meno- ja vetohalut eivätkä osaa olla vetämättä, vaikka kuinka yrittäisit kouluttaa koiraa seuraamaan. Liekö vika kouluttajassa vai koiran luontaisissa menohaluissa? Olen kohdannut myös koiria, jotka vetävät valjakossa hyvin, mutta ovat ihan ihmeissään, kun pitäisi yksin vetää. Sosiaalinen luonnehan on tyypillistä samojedeille ja tarpeen rekikoirille.

Samojedeille on tyypillistä, etteivät ne pidä edestakaisin menemisestä. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä silmukka, koirasi jaksaa motivoitua juoksemisesta. Vaihteleva mutkainen maasto lisää juoksuvauhtia, koskaan ei tiedä, mitä on mutkan takana… Edestakaisin menossa ilmenee samanlaisia ongelmia, kuin silloin, kun koiraa ei enää huvita, elikkä kaikki pienet kuuset nuuskitaan ja merkataan. Silloin meneminen ei ole ihmisellekään mielekästä. Vanhin koirani on oppinut, että lenkille lähdetään hoitamaan kakkatarpeet ja se on nyt reen edessä hankala, kun tulee yhtäkkinen pysähdys. Nuoremmat ovat jo oppineet, ettei juostessa asioida. Kun ne näkevät valjaat, niille tulee kiire juosta tarhassa asialle. Oikeaoppinen rekikoirahan kakkaa juostessaan!

Lenkin pituus
Jos koirasi ei ole vetänyt aikaisemmin, aloita lyhyistä lenkeistä. Kilometri- kaksi on hyvä aloitusmatka. Kun koiran kunto kasvaa, voi matkaa pidentää. Tärkeää on, että koira menee iloisesti ja halukkaasti. Koiraa on turha pakottaa vetämään, se ei onnistu.

Valjaat
Jos koirasi vetää lenkillä kieli sinisenä, suosittelen kaulapannan tilalle valjaita. Nyt on myynnissä hyviä ja näppärästi puettavia talutusvaljaita, joissa koira ei kuristu ja ovat myös selkäystävällisiä koiralle. Nämä valjaat eivät ole tarkoitettu vedättämiseen, vaan siihen käytetään ns. huskyvaljaita.
Valjaisiin koira on hyvä totuttaa jo pentuna, vaikka silloin et vielä vedättäisikään.

Valjaat eivät ole yhdenkoon, vaan ne on valittava jokaiselle koiralle sopivat. Kun valjaat ovat koiran päällä ilman, että koira vetää, niiden on situttava tasaisesti, vetoliinan kiinnityslenkin on oltava hännän tyven päällä. Liian pienet valjaat vetäytyvät kasaan niskan suuntaan ja liian suuret roikkuvat löysinä koiran päällä. Kaula-aukkoon on erikoisesti kiinnitettävä huomiota, ettei se kurista koiraa, eikä myöskään ole liian suuri, jolloin se liukuu taaksepäin ja saattaa estää lapaluun liikettä. Kaula-aukko on oikean kokoinen silloin kun koiran vetäessä kaula-aukon alareuna on rintalastan yläpään kohdalla ja yläreuna niska- ja säkänikamien liitoskohdan tiedoilla, niin ettei lapaluiden etureuna ole valjashihnan alla. Varsinkin samojediuroksille, joilla on runsas kaulus, on vaikea löytää hyvänkokisia valjaita. Vaarana on valita liian suuret, jolloin ne hankaavat liikkessä lapaluita. Myös valjaiden riisuminen saattaa olla hankalaa, kun koiran turkki on vähänkään märkä tai luminen. Tarkista myös, etteivät valjaat hankaa koiran kainaloita.

Monet käyttävät teddyllä pehmustettuja valjaita, itse pidän nailonpintaisista valjaista. Huskyillemme olen tehnyt valjaat, joiden pehmusteena on fleeceä. Pehmusteet ovat tarpeen runsaasta turkista huolimatta.

Valjaita voi ostaa jostain eläintarvikeliikkeistä, tosin niissä on usein hyvin huonot valikoimat sekä Samojediyhdistyksemme ja Siperianhuskyseuran tarvikevälityksestä. Valjaiden hinnat ovat 18-27e (tällä hetkellä)

Hiihto
Yhden koiran omistaja voi harrastaa vedättämistä hiihtämällä. Yllätyt itsekin, kuinka paljon koiran apu lisää vauhtia. Yhtä koiraa ei mielestäni kannata laittaa yksin reen eteen, koira joutuu liian koville. Yleisille laduille, varsinkin jos siellä on kuntohiihtäjiä, koirat eivät ole tervetulleita. Paras on rämpiä oma latu tai hiihtää metsäautoteillä.

Vetovyö ja -köysi
Hiihtäessä koiralla pitää olla valjaat. Hiihtäjällä on hyvä olla kunnollinen vetovyö, johon vetoliinan voi kiinnittää. Näyttelyissä nahkapantoja ja -taluttimia myyvillä kauppiailla on myynnissä painonnostovyön tyyppisiä vöitä, jotka ovat selästä leveitä ja tukevat hyvin selkää. Edessä on avoin koukku, johon vetovyön voi kiinnittää. Avoin siksi, että hätätilanteessa voi irrottaa narun (jos puu lähestyy uhkaavasti). Avoimessa koukussa on se ongelma, että naru irtoaa myös helposti kun kumarrut. Vetovöitä on saatavissa myös kiinteällä lenkillä.

Vetoköysi

Jotkut vedättävät koiraa tavallisessa taluttimessa. Itse pidän kuitenkin muovinarusta tehdystä vetoköydestä, jonka sisään olen pujottanut mustekalan. Se joustaa mukavasti ja on miellyttävä sekä koiralle että hiihtäjälle, kun ei tule äkkiäisiä repäisyjä. Se on helppo valmistaa itsekin. Ostat 8 mm paksua onttoa muoviköyttä rautakaupasta 3,5 metriä (kilotavaraa, ei maksa paljon) ja 5 mm paksua mustekalaa noin 120 cm pätkä (voi olla lyhyempikin). Tee narun päihin pleissaamalla lenkit. Toiseem lenkkiin kiinnität pistoolilukon (rautakaupasta), toinen pää tulee vetovyöhön. Työnnä köyttä keskiosasta kasaan niin saat pujotettua käyden sisään mustekalan. Päät jätä köyden ulkopuolelle ja pistä niihin solmut. Köysi jää kasaan, siitä tulee jousto. Voit vielä vahvistaa niitä vähän rautalangalla, etteivät mene narun sisälle ja peittää solmukohdat sähkömiehen teipillä.

Valmiin köyden pituus on noin 2,5 metriä. Elikkä kun seisot suksilla niin koiralla on vielä vähän juoksutilaa suksien edessä. Köydestä ei kannata tehdä liian pitkää, jolloin se rupeaa ”vatkaamaan” hiihtäessä.
Pleissaaminen: Sulata narun päät, etteivät rispaannu. Työnnä narua sen verran kasaan, että saat sulatetun pään siitä läpi. Tussin holkin voi laittaa narun päähän apuvälineeksi. Pujottele kuvan mukaan.

Panta ja seisinki
Pannasta ei saa vedättää!! Hiihtäessä et tarvitse pantaa, valjaat riittävät. Paitsi jos uskallat hiihtää kahden koiran kanssa, on panta tarpeen. Samoin jos rekesi edessä on kaksi koiraa. Jos sinulla on kaksi koiraa, pantojen väliin laitetaan seisinki. Tämä siksi, ettei toinen koira kulje tien vasenta ja toinen oikeaa puolta.
Seisinki tehdään taas pleissaamalla pienet lenkit molempiin päihin ja siihen pient pistoolilukot. Seisingin pituus on noin 20 cm. Liukupantoja käytettäessä seisinki voi olla lyhyempi.

Kun koirat juoksevat, seuraa ettei koira juokse siesingin yli, jolloin se jää hankaamaan koiran kainaloa. Näin voi käydä, jos seisinki on liian pitkä.

Lukot
Pistoolilukot ovat suotavia. Niitä saa rautakaupoista ja Buurin Sirpalla on myytävänä hyviä messinkisiä, jotka eivät niin helposti jäädy pakkasella. Ns. BGB lukkoja (usein taluttimen päässä, lukossa kirjaimet BGB) en suosittele ainakaan, jos teet rekeen liinoja ja ne ovat kilpailuissa kiellettyjä.

Ravinto
Jos koirasi liikkuu/vetää paljon kannattaa kiinnittää ravintoon huomiota. Ruuan rasvaprosentti pitää olla korkea. Koira käyttää rasvaa energialähteenä niin kuin ihminen hiilihydraattia. Jotkut syöttävät koirille kuivamuonan lisäksi rasvaista jauhelihaa tai lisäävät koiran ruokaan sian tai naudan rasvan palan. Koira on hyvä totuttaa pienellä määrällä siihen, koska herkkämahaiset saavat kyllä helposti mahansa sekaisin. Koiran tulee saada myös riittävästi nestettä. Meillä on tapana juottaa koirat aamuisin, 1 dl kuivamuonaa ja 5dl vettä. Hyvin maistuu, kun ovat siihen tottuneet. Koirat voidaan juottaa myös rasvaisella jauhelihavedellä. Mitä läpimämpi ilma, sitä enemmän koirat kaipaavat nestettä. Hyvästä nesteytyksestä huolimatta koirat saaattavat haukkoa juostessaan lunta, osaksi varmaan jäähdytelläkseen. Päivällä koirat sitten saavat kunnon ruoka-aterian, joka on myös hyvin kostutettu.

Juottamisen jälkeen pidämme ainakin kahden tunnin tauon ennen vedättämistä. Täydellä mahalla koiraa ei saa juoksuttaa.

Tassut
Jos koirasi alkaa ontumaan kesken lenkin, kannattaa katsoa, onko tassuihin kertynyt lumi- tai jääpaakkuja. Niistä tassut kipeytyvät herkästi. Tämän estämiseksi on erilaisia ohjeita. Toiset leikkaavat tassukarvat, toiset suosivat tassurasvoja ja jotkut käyttävät tossuja. Uusi lumi tarttuu helposti, kostea lumi taas ei juuri lainkaan. Mikäli huomaat lumella pieniä veritippoja, voi veri olla peräisin rikkimenneistä tassuista tai kielestä, kun koira on haukkonut lunta.

Koulutus
Koiralle on hyvä opettaa käskyt: mennään, oikea, vasen, suoraan, seis ja ympäri. Koiran on hyvä myös osata kulkea tien reunaa, mieluummin oikeaa, turvallisuussyistä. Sen opettamiseen meni useampi kuukausi. Pysäytin reen ”ainakin sata kertaa” ja sanoin: oikea laita. Suunnat opetin kävelylenkeillä. Valitsin reitin, jossa on paljon käännöksiä. Suunnat koira oppi yllättävän helposti.

Ajajat (=musherit), jotka ostavat koiria ulkomailta, käyttävät käskyjä gee (oikealle), haw (vasempaan), jolloin useat koirat jo uudelle omistajalle tullessaan tietävät, mitä niiltä halutaan.

Yksinäisen koiran kouluttamisessa en ole asiantuntija. Ensimmäinen koirani on aina vetänyt halukkaasti, joten siihen ei ole tarvinut kouluttaa. Sen jälkeen tulleet koirat on ollut helppo pistää osaavan koiran rinnalle, ja ne ovat siinä saaneet oppinsa. Viime talvena puolivuotias pentu juoksi valjakon mukana vapaanan valjaat päällä pieniä matkoja. Myöhemmin keväällä pistin 7-8-kuisen pennun valjakon mukaan loppumatkasta, kun aikuiset koirat olivat saaneet purettua enimmän puhtinsa.

Ohjeita koiran kouluttamiseen on erilaisia. Lähden siitä, että pentu on pentu ja alle puolivuotiaalle vapaa leikki ja liikunta on parasta. 6-7 kuukauden ikäistä pentua aletaan leikin varjolla ja vähän kerrallaan opettaamaan. Pennulle puetaan valjaat ja kun se on tottunut niihin, valjaiden perässä voidaan vedättää pientä mattoa ja sen jälkeen vaikka pulkkaa, jotta koira tottuu siihen, että perässä tulee jotain, josta kuuluu ääntä. Pennulle mielestäni esim. autonrenkaat ovat liian painavia. Pitkiä lenkkejä ei vieläkään tehdä. Ja kehuja annetaan paljon. Pikkuhiljaa matkoja voidaan pidentää. Koiran on työskenneltävä innokkasti ja iloisesti, silloin meno on mielekästä molemmille osapuolille.

Tässä alkuun jotain perusasiaa, reen vedättämisestä ja valjakoista voisi vielä kertoa. Mikäli ne kiinnostavat, voit aina ottaa yhteyttä Suomen Valjakkosamojedeihin, pyrimme auttamaan ja mukaan mahtuu uutta innokasta väkeä.

Tarja Niemelä